Close
Me and Pentagonal Mirror Tunnel by Olafur Eliasson

Peilimaailmassa

Peilimaailmassa Peilimaailmassa Peilimaailmassa Peilimaailmassa Peilimaailmassa Peilimaailmassa Peilimaailmassa

Vietin viime synttäripäiväni yksin melko tyhjässä EMMAssa selfieitä näpsien Olafur Eliassonin Pentagonal Mirror Tunnel -teoksen peileistä. Valokuvaajan unelmapäivä! Sain olla rauhassa ja kukaan ylimääräinen ei tunkenut kuviin 😀 Pentagonal Landscapes -näyttelyn paras anti supermielenkiintoisen peiliteoksen ohella löytyy näyttelyn päähuoneesta. Tilantuntu kuvaa parhaiten sitä vänkää fiilistä, joka humahti päälle huoneeseen astuessa. Se on tuo alla olevassa kuvassa näkyvä tila, […]

Lue lisääLue

Maaliskuun ääniä

Maaliskuun ääniä Maaliskuun ääniä Maaliskuun ääniä Maaliskuun ääniä Maaliskuun ääniä Maaliskuun ääniä Maaliskuun ääniä

♥ Minä ja linnut – meillä on sama rytmi Aamuisin en tiedä kumpi minut herättää ensin, iPhonen sirkutus vai pihan laulujengi. Vetävät samaa biisiä. Äänet kietoutuvat yhteen silmäluomien läpi porautuvassa valossa. Maa on routaa, mutta luonto raikaa jo täysillä. Me tulemme taas! Kevättalven lapset juoksevat kilpaa talitinttien kanssa. Takki auki ainaisessa myötätuulessa. Meri-ilma riipii pois paksun harmaan väsymysnaaman. Talvi […]

Lue lisääLue

Viides vuodenaika

Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika

Kevät kesä syksy kaamos talvi. Kuljen yössä Kaivopuiston rantaa. Varon muksahtamasta mereen. Kaupunki on kaukana, kaupunki on tässä. Katulamppujen valo ei ylety tälle äärimmäiselle kulmalle, jossa kallio kaartuu askeleen päässä vellovaan mereen. Kaamoksen keskeltä nousee joulukuinen ulappa mustana. Ei taida aalto tänäkään vuonna jäätyä. Tuuli riipii naamaa ja korvia. Näpit jäätyivät jo. Hengitän syvään pimeästä paksua meri-ilmaa ja pinkaisen juoksuun […]

Lue lisääLue

Tunteista tyyneyteen

Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen

Valaistulla sillalla vietetään tänään ensimmäistä syntymäpäivää. Vuosi sitten näillä näppäimillä olin Marraskuun onnellinen. Kysymys kuuluukin: mites nyt menee? Kiitos kysymästä, hyvin. Jokin uusivanha on alkanut tässä marraskuisessa päässä rakentua. Pitkin vuotta kummastelin mieleni tasakiitoa. Olin himpun huolissani. Minne on menneet tunteet? Miksi sisäinen näkymä on kuin loputon mykkä lumikenttä, josta ei saa otetta? Miksi kaikki jumittaa? Päätin […]

Lue lisääLue

Matkalla – Barcelona

Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona

Matkalla Barcelonassa edelliskesän haamut kiipeävät seinillä. Katsot vaieten lakattuja varpaankynsiäni. Kuollut muisto suljetusta kirjasta. Kiipeän seinälle. Aurinko sulattaa turistien massaa tässä lokakuisessa puistossa, jossa tuhatpäinen lauma kilpailee lohikäärmeen huomiosta selfiekepein. Mutta minä kuljen pois. Viileät turkoosit lepäävät ranteellani. Olen Välimeri. Olen paikallani ja pikkasen sijoiltani. Kaukana vuorilla käyn kastanjametsällä jalanjäljissäsi. Villieläimet pakenevat ja syömme eväitä pudonneen […]

Lue lisääLue

Keltaisenaan © Tuulia Kolehmainen

Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy

Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy

Pehmeän hiljaisuuden takaa alkaa valua sanoja. Joku avasi hanan. Kuukausien eksistentiaalinen painiskelu on ohitse ja vietän elämäni kevättä – tai siis syksyä. Taas. Vuosi sitten tähän aikaan olin samoissa tunnelmissa uuden äärellä, Valaistun sillan alkumetreillä. Jokin näissä syksyissä vaan on, vaikka kesän lapsi mä oon. Niin se kesä. Se oli outo. Tänä kesänä venattiin kesää saapuvaksi. Aika […]

Lue lisääLue

Oksa Lapinlahti, Helsinki © Tuulia Kolehmainen

Synnyn uudelleen

Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen

Kuinka monesti on vielä synnyttävä uudelleen, parahdan tarot-pakan kuolemaa tuijottaen. Katson luontoon ja luonto vastaa: loputtomasti. Antakee armoo kelaan.. Pikaloma Pariisissa, eläkepäivät etelässä, uusi pää, miten ois? Peli poikki. Hetkeksi. Stop. Seis. Laittakaa pauselle tämä joka ikisessä henkäyksessä jatkuvasti tapahtuva transformaatio edes sekunniksi ja odottakaa hidasta. Kasaan vielä vanhoja papereitani. Ovat todenneet, että haudassa sitten levätään paitsi eipä vittu […]

Lue lisääLue

Loppukevään heräämisiä

Loppukevään heräämisiä Loppukevään heräämisiä Loppukevään heräämisiä Loppukevään heräämisiä Loppukevään heräämisiä Loppukevään heräämisiä Loppukevään heräämisiä

Tahmaisten aivojen kätköistä nousee esiin uusi kevät tässäkin päässä. Satojen syreenien paksun makea tuoksu leijuu kaikkialla pehmeyden laskeutuessa kehoon. Illan valoisa lämpö kutittaa käsivarren ihoa. Olen sulaa linnunmaitoa. Jokaisella hengenvedolla ahmin lisää tätä kevättä keuhkoihin. Lintujen musiikki valuu hunajana korvissa. Olen irti maasta ja sekaisin luonnosta. Terveisiä oleellisen ytimestä: aion jäädä tänne.  

Lue lisääLue

Sanaton sanailee

Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee

Koko kevään olen ollut uudella tapaa tutussa paikassa. Kaikki on hyvin ja ei ihan kummiskaan. Olen tyytyväinen ja valju. Hengaan hiljaisessa paikassa, jossa ajankulun vauhti menee yli hilseen. Herään, juon litran teetä ja luen uutiset. Maleksin, maalaan taivaanrantaa ja tarkkailen päivän katoavaisuutta. Kuuntelen hiljaisuutta ja teen mukamas tärkeitä asioita. Olen toimelias ja puuhakas ja ihan […]

Lue lisääLue

Matkalla – unessa

Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa

Unennäkö on erottamaton osa elämää ja ihminen hajoaa ilman unia. Moni ohittaa unen viestit. Ei kannattaisi. Unet on parhaimmillaan ilmaista terapiaa, portti oivalluksiin ja lisääntyneeseen itsetuntemukseen. Katselen unia kausiluontoisesti todella paljon ja olen kehittynyt taitavaksi unentulkitsijaksi. Kun alitajunnalla ja sielulla on paljon prosessoitavaa, napsahtaa unennäkökausi päälle. Silloin on ihan turha yrittää nousta kukonlaulun aikaan. Unet on […]

Lue lisääLue

Kevään ensivalossa

Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa

Harmaan talven jälkeen aurinko rysähtää sisään likaisista ikkunoista valaisten nurkkani. Mikään ei jää siltä huomaamatta. Tämä on se hetki, jolloin alan kurottaa kohti kesää ja potea Välimeren ikävää. Sisällä kuplii ja hienoinen, makea levottomuus täyttää koko kehon. Kevättalven ensiruno Ja aurinko tulee kuin jyrä. Pyyhkäisee kaiken tieltään, polttaa roskat ja valaisee taivaankannen niin, että hullua heikottaa. […]

Lue lisääLue

Minivalaistuminen räntäsateessa

Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa

Koetan laittaa sanoja peräkkäin asialle, johon ei ole sanoja. Nimi sillä on: valaistuminen. Syystä. Jokin painaa isosta katkaisijasta lampun päälle. Verhot avataan ja kaikki löytää siinä hetkessä paikkansa. Mennyt syksy ja kuluva talvi ovat lahjoittaneet hienoja hetkiä. Parhaat kiksit olen repinyt pimeässä puistossa juostessa ja harmaassa räntäsateessa tarpoessa. Harmaalla totisesti on sävyjä! Oon ollut hetkittäin hersyvän onnellinen niin […]

Lue lisääLue

Matkalla – Madrid

Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid

Matkalla Madridiin mua liikuttaa kanssaihmisten hyvyys. Lentokoneen huono ilmanvaihto liikuttaa mun sisuskalujani. En oksenna. Tällä kertaa. Kymmenenvuotiaana oksensin. Pääsin heti ensilennolla ukkosmyrskyn silmään. Ilmaiset viinit jää nyt juomatta. Ennen olis harmittanut. ”Lasi mehua kiitos.” Nyt ei vois vähempää kiinnostaa. Näin mä tulen täältä ilmojen halki jälleen. ¡Hola Madrid! Viime kerrasta onkin aikaa. Silloin oli osoite samassa maassa toisessa kaupungissa. […]

Lue lisääLue

Rakas, riivattu Barcelona

Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona

Barcelona joulukuussa 2015. Tulin tapaamaan vanhaa ystävääni. Kaupunkia, jossa asuin kahdeksan vuotta. Taas on kuin en päivääkään olisi ollut poissa. Kaikki niin läpikotaisin tuttua. Jokainen barrio läpi kävelty. Halusin tänne, täältä pois ja tänne takaisin. Tämä on kohtalokas kaupunki. Elämä täällä oli yhtä helvettiä ja juhlaa, homeisia, kylmiä kämppiä, loputonta Välimeren kesää ja valoa. Soitin täällä kitaraa […]

Lue lisääLue

Esplanadin puisto on pukeutunut jouluun ©Tuulia Kolehmainen

Helsinki pukeutuu jouluun

Helsinki pukeutuu jouluun Helsinki pukeutuu jouluun Helsinki pukeutuu jouluun Helsinki pukeutuu jouluun Helsinki pukeutuu jouluun Helsinki pukeutuu jouluun Helsinki pukeutuu jouluun

Tänään jouluaaton aattona on se päivä, jolloin aletaan taas liikkua kohti valoa. Talvipäivänseisaus on selän takana ja huomenna aattona on päivä stadin leveyksillä jo minuutin pidempi. Täältä tullaan kevät! Okei, talvi on vielä välissä, mutta mentaalisesti meikä kurkottaa jo kohti kevättä. Kulunut pimeä jakso on ollut antoisa ja mittarin pysytellessä tukevasti plussalla olen kuvannut ulkona tavallista enemmän. […]

Lue lisääLue

Ruusuja marraskuussa. ©Tuulia Kolehmainen

Rakkaudesta ja intuitiosta

Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta

Ilma on sakeanaan merkkejä sille, joka osaa niitä lukea. Intuition ääni on kuultavissa sille, joka haluaa sitä kuunnella. Kaikella on paikkansa, aikansa, tarkoituksensa, marssijärjestyksensä. Tähän on täydellisen helppoa luottaa kun elämä virtaa. Tunkkaisissa pysähdyskohdissa luottamus järkkyy. On se tässäkin päässä horjunut, mutta aina on edes pieni valon välkähdys säilynyt horisontissa. Miten karmiva onkaan maailma, joka vajoaa kokonaan […]

Lue lisääLue

Tuulia Valaistulla Sillalla ©Melisa Hernandez

Syntynyt häpeämään?

Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään?

Koska minusta ennalta arvaamatta tuli ulos teksti, perustin blogin. En ole oikea kirjoittaja. Korkeintaan pöytälaatikkorunoilija, hilkulla een alle jäänyt ämmän ylioppilas äidinkielestä. Mutta siinä se nyt oli: teksti. Ja se halusi tulla julki. Funtsin että: en valinnut asiaa, asia valitsi minut.. Minun sukupolveni on kotoisin arkaaiselta viime vuosituhannelta. Silloin ei lapsia liiemmin kehuttu. Etteivät ylpistyisi penteleet. […]

Lue lisääLue

Marraskuun onnellinen ©Tuulia Kolehmainen

Marraskuun onnellinen

Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen

”Minulla ei ole rahaa, ei resursseja ei toiveita. Minä olen maailman onnellisin ihminen.” Näin toteaa lempikirjailijani Henry Miller Kravun kääntöpiirin ensimmäisellä sivulla. Nyt on marraskuu. Inhoan marraskuuta. Olen onnellinen. Hetkittäin jopa sillä lailla kihisevän onnellinen, tiedätkö. En ole rakastunut enkä rikastunut. Olen perheetön, pennitön ja poikaystävätön. Ja haluaisin sen perheen. Neljääkymppiä lähestyvän kuuluisi tässä kohtaa […]

Lue lisääLue

Close