Close
Vaaleanpunainen myrsky © Tuulia Kolehmainen

16. marraskuuta

16. marraskuuta 16. marraskuuta 16. marraskuuta 16. marraskuuta 16. marraskuuta

19/11/2020 By In rakkaus, runous

Kolmensadan kuudenkymmenen viiden päivän jälkeen on ensimmäinen päivä

Toisessa todellisuudessa se oli rakkauden vuosipäivä

Siellä missä minä olin aloittelin alusta

Aloitan joka aamu alusta, aloitan joka maanantai alusta, joka kuun ensimmäinen päivä, syntymäpäivä, uusi vuosi, mitä näitä onkaan ja nyt myös tänään. 16. marraskuuta

En halunnut kirjoittaa susta riviäkään ennen kuin olisin taas saanut liikettä tähän seisovaan lammikkoon

Piirsit muhun jäljen, jota koetin kumittaa raivokkaasti pois

Ja se polvi, jonka särjin ihan kuin selässä ja sydämessä ei olisi ollut tarpeeksi

Niin, sillä on sun nimes ja mietin mitä se enää kipuilee

Mustahan oli jo tullut kevyt

Keväällä ja tänään taas

Piti vain vaihtaa taajuutta

Lipua alfa-aalloille

Tämäkin oli aina ollut minussa

Mietin tätä (harha)retkeä ja mahdollisuutta kohdata uudelleen, kun tie on vienyt sinne missä olisin mieluusti ollut jo sut kohdatessain

Mutta en oo tavannut katsoa peruutuspeiliin, vaikka siellä on huidottu useaan kertaan

Me oltais voitu olla tosi paljon

Sen sijaan me oltiin tosi vähän

Täyttymätön tuleva

Mutta tämä alkaa nyt olla tässä, neutraalihkoa kaikki tyynni

Osaan tämän ja on aika uuden

Adéu

Jaa: Twitter | Facebook | Google+ | Pinterest

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

>
Close