Valo joka herättää suljetut silmät
Tämä loppumattoman laiska eksistentiaalinen kriisi
Paahteesta pohjolaan ja takaisin
Laventelinkukkien sinivioletti tuoksu yhäti nenässä tuuliselta päivältä
jolloin kaikki oli vinossa ja vitutti ilman syytä
Ja se tuuli satutti korvia ja vihloi hampaita
En ymmärtänyt miksi olit suljetussa talossa
ja tietysti ymmärsin taas liiankin hyvin
Jaksanko odottaa, olla kärsivällinen
Sillä sut on luvattu mulle
Suuri sielu sanottiin
Ainakin osaat vaieta isosti paitsi yhdellä kielellä
Olet outo ja siksi nyt tässä
Elokuussa odotan sua rantakalliollani

Helsingin heinäkuussa
nukuin jotain viikon
Sinisenä valuva uni ja ne paksut hiukset
oli taas muhkealla letillä
Aamulla venytin ja luin unikirjaa
Henkisyyttä, sielun voimaa, elinvoimaista seksuaalisuutta
Epäröintiä
Ulkona tuli vettä ku aisaa ja sormia palels
Kahvi oli tumma pyörre kupissa ja siitä tuli oksu olo
Mutta sisällä alkoi langanpäät yhdistyä ja pakka oikeni
Olin hirveän tyyni ja kuulin taas
Kuinka sydän läikähti ja vesipisarat ropisi puiden lehtiä vasten
En ollut ihan tästä maailmasta
Aina vähän vinksallaan ja jotain muuta
Yhteyden avartuessa täydellisen rauhassa
Hyväksyen