Close

blogi

Peiliselfie

Hae mut pois Tinderistä!

Hae mut pois Tinderistä! Hae mut pois Tinderistä! Hae mut pois Tinderistä! Hae mut pois Tinderistä! Hae mut pois Tinderistä! Hae mut pois Tinderistä! Hae mut pois Tinderistä!

Väsynein siivin lennän ystävän luo Andalusiaan parantamaan yhdessä. Tätä loputonta ei-mitään. Ystävä sanoo, että kerta kerralta me ollaan lähempänä. Hän on siinä oikeassa. Juuri nyt se ei lämmitä. Kävelen vielä pettymyksen syvimmässä notkelmassa. Täällä on paljon auttajia ja lempeää valoa, mutta en jaksa nähdä muuta kuin harmaan lumisateen. Aloit taas soimaan päässäni ja en muuta […]

Lue lisääLue

Tunteista tyyneyteen

Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen Tunteista tyyneyteen

Valaistulla sillalla vietetään tänään ensimmäistä syntymäpäivää. Vuosi sitten näillä näppäimillä olin Marraskuun onnellinen. Kysymys kuuluukin: mites nyt menee? Kiitos kysymästä, hyvin. Jokin uusivanha on alkanut tässä marraskuisessa päässä rakentua. Pitkin vuotta kummastelin mieleni tasakiitoa. Olin himpun huolissani. Minne on menneet tunteet? Miksi sisäinen näkymä on kuin loputon mykkä lumikenttä, josta ei saa otetta? Miksi kaikki jumittaa? Päätin […]

Lue lisääLue

Oksa Lapinlahti, Helsinki © Tuulia Kolehmainen

Synnyn uudelleen

Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen

Kuinka monesti on vielä synnyttävä uudelleen, parahdan tarot-pakan kuolemaa tuijottaen. Katson luontoon ja luonto vastaa: loputtomasti. Antakee armoo kelaan.. Pikaloma Pariisissa, eläkepäivät etelässä, uusi pää, miten ois? Peli poikki. Hetkeksi. Stop. Seis. Laittakaa pauselle tämä joka ikisessä henkäyksessä jatkuvasti tapahtuva transformaatio edes sekunniksi ja odottakaa hidasta. Kasaan vielä vanhoja papereitani. Ovat todenneet, että haudassa sitten levätään paitsi eipä vittu […]

Lue lisääLue

Sanaton sanailee

Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee Sanaton sanailee

Koko kevään olen ollut uudella tapaa tutussa paikassa. Kaikki on hyvin ja ei ihan kummiskaan. Olen tyytyväinen ja valju. Hengaan hiljaisessa paikassa, jossa ajankulun vauhti menee yli hilseen. Herään, juon litran teetä ja luen uutiset. Maleksin, maalaan taivaanrantaa ja tarkkailen päivän katoavaisuutta. Kuuntelen hiljaisuutta ja teen mukamas tärkeitä asioita. Olen toimelias ja puuhakas ja ihan […]

Lue lisääLue

Matkalla – unessa

Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa Matkalla – unessa

Unennäkö on erottamaton osa elämää ja ihminen hajoaa ilman unia. Moni ohittaa unen viestit. Ei kannattaisi. Unet on parhaimmillaan ilmaista terapiaa, portti oivalluksiin ja lisääntyneeseen itsetuntemukseen. Katselen unia kausiluontoisesti todella paljon ja olen kehittynyt taitavaksi unentulkitsijaksi. Kun alitajunnalla ja sielulla on paljon prosessoitavaa, napsahtaa unennäkökausi päälle. Silloin on ihan turha yrittää nousta kukonlaulun aikaan. Unet on […]

Lue lisääLue

Kevään ensivalossa

Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa Kevään ensivalossa

Harmaan talven jälkeen aurinko rysähtää sisään likaisista ikkunoista valaisten nurkkani. Mikään ei jää siltä huomaamatta. Tämä on se hetki, jolloin alan kurottaa kohti kesää ja potea Välimeren ikävää. Sisällä kuplii ja hienoinen, makea levottomuus täyttää koko kehon. Kevättalven ensiruno Ja aurinko tulee kuin jyrä. Pyyhkäisee kaiken tieltään, polttaa roskat ja valaisee taivaankannen niin, että hullua heikottaa. […]

Lue lisääLue

Minivalaistuminen räntäsateessa

Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa

Koetan laittaa sanoja peräkkäin asialle, jolle ei ole sanoja. Nimi sillä on: valaistuminen. Syystä. Jokin painaa isosta katkaisijasta lampun päälle. Verhot avataan ja kaikki löytää siinä hetkessä paikkansa. Mennyt syksy ja kuluva talvi ovat lahjoittaneet hienoja hetkiä. Parhaat kiksit olen repinyt pimeässä puistossa juostessa ja harmaassa räntäsateessa tarpoessa. Harmaalla totisesti on sävyjä! Oon ollut hetkittäin hersyvän onnellinen niin […]

Lue lisääLue

Matkalla – Madrid

Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid Matkalla – Madrid

Matkalla Madridiin mua liikuttaa kanssaihmisten hyvyys. Lentokoneen huono ilmanvaihto liikuttaa mun sisuskalujani. En oksenna. Tällä kertaa. Kymmenenvuotiaana oksensin. Pääsin heti ensilennolla ukkosmyrskyn silmään. Ilmaiset viinit jää nyt juomatta. Ennen olis harmittanut. ”Lasi mehua kiitos.” Nyt ei vois vähempää kiinnostaa. Näin mä tulen täältä ilmojen halki jälleen. ¡Hola Madrid! Viime kerrasta onkin aikaa. Silloin oli osoite samassa maassa toisessa kaupungissa. […]

Lue lisääLue

Rakas, riivattu Barcelona

Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona Rakas, riivattu Barcelona

Barcelona joulukuussa 2015. Tulin tapaamaan vanhaa ystävääni. Kaupunkia, jossa asuin kahdeksan vuotta. Taas on kuin en päivääkään olisi ollut poissa. Kaikki niin läpikotaisin tuttua. Jokainen barrio läpi kävelty. Halusin tänne, täältä pois ja tänne takaisin. Tämä on kohtalokas kaupunki. Elämä täällä oli yhtä helvettiä ja juhlaa, homeisia, kylmiä kämppiä, loputonta Välimeren kesää ja valoa. Soitin täällä kitaraa […]

Lue lisääLue

Ruusuja marraskuussa. ©Tuulia Kolehmainen

Rakkaudesta ja intuitiosta

Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta

Ilma on sakeanaan merkkejä sille, joka osaa niitä lukea. Intuition ääni on kuultavissa sille, joka haluaa sitä kuunnella. Kaikella on paikkansa, aikansa, tarkoituksensa, marssijärjestyksensä. Tähän on täydellisen helppoa luottaa kun elämä virtaa. Tunkkaisissa pysähdyskohdissa luottamus järkkyy. On se tässäkin päässä horjunut, mutta aina on edes pieni valon välkähdys säilynyt horisontissa. Miten karmiva onkaan maailma, joka vajoaa kokonaan […]

Lue lisääLue

Tuulia Valaistulla Sillalla ©Melisa Hernandez

Syntynyt häpeämään?

Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään? Syntynyt häpeämään?

Koska minusta ennalta arvaamatta tuli ulos teksti, perustin blogin. En ole oikea kirjoittaja. Korkeintaan pöytälaatikkorunoilija, hilkulla een alle jäänyt ämmän ylioppilas äidinkielestä. Mutta siinä se nyt oli: teksti. Ja se halusi tulla julki. Funtsin että: en valinnut asiaa, asia valitsi minut.. Minun sukupolveni on kotoisin arkaaiselta viime vuosituhannelta. Silloin ei lapsia liiemmin kehuttu. Etteivät ylpistyisi penteleet. […]

Lue lisääLue

Marraskuun onnellinen ©Tuulia Kolehmainen

Marraskuun onnellinen

Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen Marraskuun onnellinen

”Minulla ei ole rahaa, ei resursseja ei toiveita. Minä olen maailman onnellisin ihminen.” Näin toteaa lempikirjailijani Henry Miller Kravun kääntöpiirin ensimmäisellä sivulla. Nyt on marraskuu. Inhoan marraskuuta. Olen onnellinen. Hetkittäin jopa sillä lailla kihisevän onnellinen, tiedätkö. En ole rakastunut enkä rikastunut. Olen perheetön, pennitön ja poikaystävätön. Ja haluaisin sen perheen. Neljääkymppiä lähestyvän kuuluisi tässä kohtaa […]

Lue lisääLue

Close