Vaaleanpunainen myrsky © Tuulia Kolehmainen

16. marraskuuta

Kolmensadan kuudenkymmenen viiden päivän jälkeen on ensimmäinen päivä Toisessa todellisuudessa se oli rakkauden vuosipäivä Siellä missä minä olin aloittelin alusta Aloitan joka aamu alusta, aloitan joka maanantai alusta, joka kuun ensimmäinen päivä, syntymäpäivä, uusi vuosi, mitä näitä onkaan ja nyt myös tänään. 16. marraskuuta En halunnut kirjoittaa susta riviäkään ennen kuin olisin taas saanut liikettä …

Koska Rakkaus

Miten paljon äärirajat venyy? Millainen on hiljainen huuto, jota ei kuule? Entä jos en ole nähnyt vielä mitään? Mutta olen mä. Nähnyt, venynyt, paukkunut. Räjähdellyt. Päässyt samaistumisen tuolle puolen – kirkastunut. Piti käydä kaukana uupumassa, kolkuttaa ovelle, joka pysyi suljettuna.  Jotta mitä? Jotta mieli murenisi vielä vähän valon tulla sisään terävämmin. Koska ei se koskaan …

Laventeli © Tuulia Kolehmainen

Aina vähän vinksallaan ja jotain muuta

Valo joka herättää suljetut silmät Tämä loppumattoman laiska eksistentiaalinen kriisi Paahteesta pohjolaan ja takaisin Laventelinkukkien sinivioletti tuoksu yhäti nenässä tuuliselta päivältä jolloin kaikki oli vinossa ja vitutti ilman syytä Ja se tuuli satutti korvia ja vihloi hampaita En ymmärtänyt miksi olit suljetussa talossa ja tietysti ymmärsin taas liiankin hyvin Jaksanko odottaa, olla kärsivällinen Sillä sut …

Se kesä oli kuuma kaikkialla

Ennennäkemätön sammaleisten kukkuloiden täplittämä maa avautuu siipien alla Alamaa Näyttää menninkäisten kodilta Multa oli rakkaus karkuteillä Se häivähteli here and there Sydämen kohdalla tuntui heikko virta Olin lakannut samaistumasta tunteisiini jo ajat sitten Tasamaa Mutta valehtelisin jos väittäisin olevani pelosta vapaa Aavoilla kanervanummilla löydän kuuman tuulen alta tilan, jossa levätä vapaana ja irti Hiljaisuus on …

Alhambran appelsiinipuut

Andalusialaisia appelsiineja ja uusi aamu

Mantelipuut kukkivat ja lintuparvi tekee kevättä tammikuussa Andalusian talvi on erilainen Puut ja maat ovat raskaanaan appelsiineista Minä olen raskaana painavista mietteistä Talvi alkoi pohjoisessa heti sua seuraavana päivänä Heitti lumet pihaan ja peitteli mut pehmeän vaipan alle Lähdin pois Intuitio kuiski korvaani silloin kuin sinä et siihen kuiskinut Sai mut levottomaksi, mutta hyppäsin yhtä …

Peiliselfie

Hae mut pois Tinderistä!

Väsynein siivin lennän ystävän luo Andalusiaan parantamaan yhdessä. Tätä loputonta ei-mitään. Ystävä sanoo, että kerta kerralta me ollaan lähempänä. Hän on siinä oikeassa. Juuri nyt se ei lämmitä. Kävelen vielä pettymyksen syvimmässä notkelmassa. Täällä on paljon auttajia ja lempeää valoa, mutta en jaksa nähdä muuta kuin harmaan lumisateen. Aloit taas soimaan päässäni ja en muuta …

Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta

You say Espoo, I say Helsinki You say Italia, I say Espanja You say Hesa, mä sanon Stadi. Sä et loista, et sädehdi mun silmilleni. En löydä ketään kodistasi. Suljen tämänkin oven ja lennän 4000:n kilometrin päähän. Ajamaan yksisuuntaista katua. Aina vaan. Yhäti. Polkumme eivät vaan risteä. Vaikka olet kaikkialla, etkä missään. Kuljin jo kauan …

Keltaisenaan © Tuulia Kolehmainen

Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy

Pehmeän hiljaisuuden takaa alkaa valua sanoja. Joku avasi hanan. Kuukausien eksistentiaalinen painiskelu on ohitse ja vietän elämäni kevättä – tai siis syksyä. Taas. Vuosi sitten tähän aikaan olin samoissa tunnelmissa uuden äärellä, Valaistun sillan alkumetreillä. Jokin näissä syksyissä vaan on, vaikka kesän lapsi mä oon. Niin se kesä. Se oli outo. Tänä kesänä venattiin kesää saapuvaksi. Aika …