Close

rakkaus

Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta

Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta Random-kohtaamisia ja pari sanaa toivosta

You say Espoo, I say Helsinki You say Italia, I say Espanja You say Hesa, mä sanon Stadi. Sä et loista, et sädehdi mun silmilleni. En löydä ketään kodistasi. Suljen tämänkin oven ja lennän 4000:n kilometrin päähän. Ajamaan yksisuuntaista katua. Aina vaan. Yhäti. Polkumme eivät vaan risteä. Vaikka olet kaikkialla, etkä missään. Kuljin jo kauan […]

Lue lisääLue

Keltaisenaan © Tuulia Kolehmainen

Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy

Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy

Pehmeän hiljaisuuden takaa alkaa valua sanoja. Joku avasi hanan. Kuukausien eksistentiaalinen painiskelu on ohitse ja vietän elämäni kevättä – tai siis syksyä. Taas. Vuosi sitten tähän aikaan olin samoissa tunnelmissa uuden äärellä, Valaistun sillan alkumetreillä. Jokin näissä syksyissä vaan on, vaikka kesän lapsi mä oon. Niin se kesä. Se oli outo. Tänä kesänä venattiin kesää saapuvaksi. Aika […]

Lue lisääLue

Minivalaistuminen räntäsateessa

Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa Minivalaistuminen räntäsateessa

Koetan laittaa sanoja peräkkäin asialle, jolle ei ole sanoja. Nimi sillä on: valaistuminen. Syystä. Jokin painaa isosta katkaisijasta lampun päälle. Verhot avataan ja kaikki löytää siinä hetkessä paikkansa. Mennyt syksy ja kuluva talvi ovat lahjoittaneet hienoja hetkiä. Parhaat kiksit olen repinyt pimeässä puistossa juostessa ja harmaassa räntäsateessa tarpoessa. Harmaalla totisesti on sävyjä! Oon ollut hetkittäin hersyvän onnellinen niin […]

Lue lisääLue

Ruusuja marraskuussa. ©Tuulia Kolehmainen

Rakkaudesta ja intuitiosta

Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta Rakkaudesta ja intuitiosta

Ilma on sakeanaan merkkejä sille, joka osaa niitä lukea. Intuition ääni on kuultavissa sille, joka haluaa sitä kuunnella. Kaikella on paikkansa, aikansa, tarkoituksensa, marssijärjestyksensä. Tähän on täydellisen helppoa luottaa kun elämä virtaa. Tunkkaisissa pysähdyskohdissa luottamus järkkyy. On se tässäkin päässä horjunut, mutta aina on edes pieni valon välkähdys säilynyt horisontissa. Miten karmiva onkaan maailma, joka vajoaa kokonaan […]

Lue lisääLue

Close