Close

runo

Se kesä oli kuuma kaikkialla

Se kesä oli kuuma kaikkialla Se kesä oli kuuma kaikkialla Se kesä oli kuuma kaikkialla Se kesä oli kuuma kaikkialla Se kesä oli kuuma kaikkialla Se kesä oli kuuma kaikkialla Se kesä oli kuuma kaikkialla

Ennennäkemätön sammaleisten kukkuloiden täplittämä maa avautuu siipien alla Alamaa Näyttää menninkäisten kodilta Multa oli rakkaus karkuteillä Se häivähteli here and there Sydämen kohdalla tuntui heikko virta Olin lakannut samaistumasta tunteisiini jo ajat sitten Tasamaa Mutta valehtelisin jos väittäisin olevani pelosta vapaa Aavoilla kanervanummilla löydän kuuman tuulen alta tilan, jossa levätä vapaana ja irti Hiljaisuus on […]

Lue lisääLue

Fiskars, reflection. © Tuulia Kolehmainen

Uusia reittejä – avoin kartta

Uusia reittejä – avoin kartta Uusia reittejä – avoin kartta Uusia reittejä – avoin kartta Uusia reittejä – avoin kartta Uusia reittejä – avoin kartta Uusia reittejä – avoin kartta Uusia reittejä – avoin kartta

Sivuvaloissa huomaan vuosien kulun En enää tunnista itseäni peilistä Pysähdy aika! Huudahdan Olen vasta alussa Tältäkö tuntuu aikuisuus mietin, kun neljän vuosikymmenen voimalla tunnen uudenlaista pelottomuutta Lähden kulkemaan pystypäin, linjattuna, auki Suuntaan tuntemattomaan olkaani kohauttamatta Tuuli huutaa Minä olen tyyni Askel askeleelta kevenen Lakkaan antamasta tilaa sille mikä ei koskaan kuulunut minuun Näille reiteille tahdoin […]

Lue lisääLue

Viides vuodenaika

Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika Viides vuodenaika

Kevät kesä syksy kaamos talvi. Kuljen yössä Kaivopuiston rantaa. Varon muksahtamasta mereen. Kaupunki on kaukana, kaupunki on tässä. Katulamppujen valo ei ylety tälle äärimmäiselle kulmalle, jossa kallio kaartuu askeleen päässä vellovaan mereen. Kaamoksen keskeltä nousee joulukuinen ulappa mustana. Ei taida aalto tänäkään vuonna jäätyä. Tuuli riipii naamaa ja korvia. Näpit jäätyivät jo. Hengitän syvään pimeästä paksua meri-ilmaa ja pinkaisen juoksuun […]

Lue lisääLue

Matkalla – Barcelona

Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona Matkalla – Barcelona

Matkalla Barcelonassa edelliskesän haamut kiipeävät seinillä. Katsot vaieten lakattuja varpaankynsiäni. Kuollut muisto suljetusta kirjasta. Kiipeän seinälle. Aurinko sulattaa turistien massaa tässä lokakuisessa puistossa, jossa tuhatpäinen lauma kilpailee lohikäärmeen huomiosta selfiekepein. Mutta minä kuljen pois. Viileät turkoosit lepäävät ranteellani. Olen Välimeri. Olen paikallani ja pikkasen sijoiltani. Kaukana vuorilla käyn kastanjametsällä jalanjäljissäsi. Villieläimet pakenevat ja syömme eväitä pudonneen […]

Lue lisääLue

Keltaisenaan © Tuulia Kolehmainen

Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy

Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy Ja niin koitti kevät vaikka oli syksy

Pehmeän hiljaisuuden takaa alkaa valua sanoja. Joku avasi hanan. Kuukausien eksistentiaalinen painiskelu on ohitse ja vietän elämäni kevättä – tai siis syksyä. Taas. Vuosi sitten tähän aikaan olin samoissa tunnelmissa uuden äärellä, Valaistun sillan alkumetreillä. Jokin näissä syksyissä vaan on, vaikka kesän lapsi mä oon. Niin se kesä. Se oli outo. Tänä kesänä venattiin kesää saapuvaksi. Aika […]

Lue lisääLue

Oksa Lapinlahti, Helsinki © Tuulia Kolehmainen

Synnyn uudelleen

Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen Synnyn uudelleen

Kuinka monesti on vielä synnyttävä uudelleen, parahdan tarot-pakan kuolemaa tuijottaen. Katson luontoon ja luonto vastaa: loputtomasti. Antakee armoo kelaan.. Pikaloma Pariisissa, eläkepäivät etelässä, uusi pää, miten ois? Peli poikki. Hetkeksi. Stop. Seis. Laittakaa pauselle tämä joka ikisessä henkäyksessä jatkuvasti tapahtuva transformaatio edes sekunniksi ja odottakaa hidasta. Kasaan vielä vanhoja papereitani. Ovat todenneet, että haudassa sitten levätään paitsi eipä vittu […]

Lue lisääLue

Close