Tahmaisten aivojen kätköistä
nousee esiin uusi kevät tässäkin päässä.
Satojen syreenien paksun makea tuoksu leijuu kaikkialla
pehmeyden laskeutuessa kehoon.
Illan valoisa lämpö kutittaa käsivarren ihoa.
Olen sulaa linnunmaitoa.
Jokaisella hengenvedolla ahmin lisää tätä kevättä keuhkoihin.
Lintujen musiikki valuu hunajana korvissa.
Olen irti maasta ja sekaisin luonnosta.
Terveisiä oleellisen ytimestä:
aion jäädä tänne.

Voiko olla parempaa kuin syreenien tuoksu keväällä? ©Tuulia Kolehmainen
Voiko olla parempaa kuin syreenien tuoksu keväällä? ©Tuulia Kolehmainen