Close
Gòtic, Barcelona © Tuulia Kolehmainen

Matkojen varsia ja vuosi 2017 paketissa

Matkojen varsia ja vuosi 2017 paketissa Matkojen varsia ja vuosi 2017 paketissa Matkojen varsia ja vuosi 2017 paketissa Matkojen varsia ja vuosi 2017 paketissa Matkojen varsia ja vuosi 2017 paketissa

31/12/2017 By In Barcelona, Helsinki, Madrid, matkalla, runous

Se vuosi kiisi ohitse kuin pikajuna. Päiväni murmelina toistui yhä useammin ja mietin monesti omaa paikkaani lukemattomissa todellisuuksissa. Eniten tein töitä ja laiminlöin ihmissuhteita. Vietin perheettömän ruuhkavuosia. Joogasin. Matkaa tein myös pääni ulkopuolella:

Madrid

Helsingissä tulee lunta toukokuussa
Juna vie mua läpi La Manchan
Olen väsynyt enkä tunne mitään
Eilen oli hyvä päivä

Hengitysharjoituksia Retirossa
Olen täynnä
Sadan vuoden talven jälkeen voi koittaa kesä

Poliisiaseman odotushuoneessa aika on etenemättä
Varastetun puhelimen kohtalo Madridin keväässä
Tästäkään en välitä.

Matkalla mielen ytimeen käyn vaiheissa
Olen tasaisen maan vyöhykkeellä
Olen ollut täällä tosi kauan ja maisema vaan tasoittuu

Tänä keväänä lakkasin kaipaamasta, välittämästä
Tulet tai et
Minä olen tuolla ja täällä

Kuljemme läpi kaupungin
Kesä liikuttaa meitä
Etsimme väylää tahoillamme
Kuinka meille käykään?

Helsinki

Juon jouluteetä kesäkuussa ja kelaan ajankulumoa
Kaikki on tullut yhteen ja alusta on tullut loppu
Spiraali pyörii kiihtyen

Kaikkein eniten pelottaa se, ettei mikään muutu
Aamulla suussa maistuu rautainen stressi
Milloin osaan lopettaa tämän?

Katalonia

Bissellä Barcelonassa
En enää näe ilman laseja
Sanovat ikänäöksi
Minä sanon stressinäöksi

Yksi sekosi kauan sitten ja mulla meni näkö
Tähän kohtaan piirrän yhtäläisyysmerkin

Olen tippunut omalta kartaltani
Löytänyt nollan keskipisteen
Helteen läpäisemissä aivoissa on kovin vähän
Ajatuksesta puuttuu vire

Lentokenttien välillä
Elämänmittainen välitila
Katseen harhautuminen oleellisesta
Sisimmän vinouma
Minun on hiljennettävä tämä

Ajatuksia ikuiselta tasamaalta
Baby I’m bored
Ei minusta irtoa enää mitään
Palaan kynänvarteen kun vallankumous on täällä.

 

Koitti syksy ja merkkejä vallankumouksesta oli ilmassa.

Uusi syksy, eri maisema

Tämän muutoksen yllä ja alla vallitsee täysi tyyneys.

Sanattomia sanoja
Hiljaista väreilyä käymistilassa
Muistojen uudelleen rakennusta
Avaruudellista avautumista

Olet ehkä tosi lähellä
Hipaisin sua
Huomasitkohan mitään? Vai kuvittelinko vaan kaiken?
Olen ehkä seonnut (taas)?
Ei, en ole. Jotain oli tänään.
Ja sitten lensin pois
Miksi aina olen toisaalla?

 

Kun on marraskuussa nälkä, kylmä, väsynyt ja kipeä minusta tulee joku toinen:

Rooma

Uuvuksissa Roomassa
Flunssa ja selkäkin taas vähän
Nälkä ja kylmä, valivali
Ja on hetkiä jolloin asioiden kauneus on ainoa todellisuus
Yksityiskohdat etsimessä
Vatikaanin harmaa tuolimeri
Vessaan ja kirkkoon jonottavat ihmiset
Hullua
En minä halua matkustaa yksin
Vaan sinun kanssasi
Tai tietäen, että sinä olet
En ole ihan kasassa
Ollut enää pitkään aikaan
Matka pitkittyi liikaa
Usko tai älä, olin okei
Silloin kun monta kertaa olin avoin ja ihan varma
Asiat tapahtuivat mutta toisaalla
Tai sitten mulla ja universumilla on ihan eri aikakäsitys

Ja niin onkin.

Huomaan olevani aika helvetin ärtynyt
Tiuskin perskärpäsille ja ahdistelijoille
Pyörittelen silmiäni ja kaipaan kotiin
On jaksettava vielä hetki
Vittu että kaikkeus on hullu
Ulkopuolisena viinibaarissa
Donde parlan italiano tai jotain
Jazz soi ja juon vinkkua janoon
Olen outo ja haluaisin sinut taas – ehkä
Enhän edes tunne sua
Lasin pohja häämöttää ja pimeys on laskeutunut Roomaan
Marraskuut.

 

Hattaravalaistuminen joogamatolla ja hetki metrossa:

Barcelona

Matkaan metrolla labyrinttiin
Häivähdys oleellisesta
Joogasalilla kuolleen asanassa
Ääretön pehmeys. Rauha
Kutittava lämpö
Leviää vaaleanpunaisena
Kaikkena

Päiväni murmelina, taas mennään
Kaikki tämä oli jo tässä ajattomuudessa
Nämä ihmiset, nämä tunnelit, eteenpäin kiitävä juna
Ja tie. Se on piirretty tulikirjaimin. Olen sillä sen kadottaen uudelleen löytäen

Hetki on ohi
Koetan toistaa magiaa
En enää onnistu
Ehkä kohta taas
Nappaan kiinni siitä mikä vetää naaman tietäväiseen hymyyn,
lämmittää vatsanpohjaa leviten siihen vaaleanpunaiseen kaikkeen

 

Ja taas vedin langat siistiin rusettiin loppumetreillä:

Joulu

Äkisti tänä jouluna oon elossa ja mietin: missä helvetissä oon ollut tosi kauan
Lakeuden äärellä
Humisten hiljaa
Mitä tapahtui?
Mitä tapahtuu nyt?

 

Avoimena kysymysmerkkinä siirryn vuoteen 2018. Vai olinko jo täällä? 😁

Jaa: Twitter | Facebook | Google+ | Pinterest

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

< >
Close